Verkkopedagogiikka

Opetushenkilöstön kompetenssit ja tulevaisuuden oppimisverkostot

Ville Vuorela: Häirikkötehdas. Nörttinä koulussa ja töissä. Finn Lectura 2011.

Yhdellä puolella meillä on Pelaaminen, tuo nykynuorison pahin vitsaus, uusluku- ja kirjoitustaidottomuuden aiheuttaja, ruumiin ja sielun mädättäjä ja huumeisiin verrattava addiktio. Toisella puolella on Koulu, tämä kivikautinen muinaismuisto, kaavoihin kangistunut, tasapäistävä ja yhteiskuntakelpoista massaa tuottava tehdas. Miten nämä kaksi toisiaan vieroksuvaa negatiivista varausta voisi saada juttelemaan keskenään? Häirikkötehtaassa tietenkin! Häirikkötehdas on pelisuunnittelija Ville Vuorelan pamfletinomainen kirja, jossa hän kertoo omakohtaisista kokemuksistaan koulussa ja pelimaailmassa.

Yksi kirjan tärkeimmistä teemoista on kiusaaminen. Vuorelan käsitys ja kokemus koulukiusaamisesta on karu. Lapset joutuvat koulussa lauman ja siinä vallitsevan vahvimman oikeuden ja hierarkkisuuden armoille. Lauman ulkopuolisten vanhempien ja kasvatustieteilijöiden tekemät interventiot ja tarjoamat keinot kiusaamisen lopettamiseen ovat yhtä tyhjän kanssa, sillä ne eivät tavoita sitä todellisuutta, jossa lapset ja nuoret joutuvat elämään. Oma koskemattomuus pitää saavuttaa viime kädessä nyrkein tappelemalla. Tällaiseen väkivaltaan ei tietenkään yksikään opettaja voi virallisesti kannustaa, mutta valitettavan samanlaiset kokemukset ja pärjäämiskeinot vallitsivat ja toimivat myös allekirjoittaneen kouluaikana 70- ja 80-luvuilla.

Vuorela pohtii omaa selviytymistään ja muistelee niitä koulutovereitaan, joita kiusattiin ankarasti ja jotka eivät iskeneet takaisin. Hieman naiivisti hän toivoo, että hekin olisivat kuitenkin jotenkin selviytyneet. Kaikkihan eivät tietenkään selviä eivätkä ole enää kirjoittamassa tarinaansa meille. Siksi onkin hyvä, että joku kirjoittaa heidän puolestaan. Ja eilispäivän koulukiusaajat ovat tämän päivän työpaikkakiusaajia, joten aiheen luulisi kiinnostavan myös aikuisten laumoissa toimivia. Vuorelan henkilökohtainen ratkaisu sosiaalisissa hierarkioissa pärjäämiseen on perinteinen suomalainen substanssikeskeistä osaamista korostava: ”Älä kiipeä, älä alistu ja älä kerjää ystäviä”. Ihan hyvä periaate, mutta nykyajan työelämä kannustaa juuri päinvastaiseen eli itsen esiintuomiseen ja (tyhjän) puhumiseen!

Pelisuunnittelijan ja opettajan työt vertautuvat kirjassa hyvin toisiinsa. Pelisuunnittelijan täytyy työssään kunnioittaa yleisiä määräyksiä ja lakeja, joita pelokkaat ja peliasioista paljonkaan tietämättömät kasvatuksen asiantuntijat tehtailevat demonisoidessaan pelimaailmaa. Samalla tavalla opettajan on nöyrästi kuunneltava ylempien virkamiesten ohjeita ja seurattava opetussuunnitelmaa. Pelisuunnittelijan oikea mielipide esim. pelien ikärajoista ei voi tietenkään olla suunnittelijan virallinen linja. Samoin moni opettaja hymähtelee itsekseen sille valtavalle ja monin paikoin turhalle tietomäärälle, jota kuvitellaan voitavan opettaa kussakin aineessa ja kullakin tunnilla. OPS on idealistinen unelma, elämä koulussa on yksikertaisempaa ja raadollisempaa, myös todellisempaa. Vuorela toteaakin viisaasti, että parhaat opettajat ovat sellaisia, jotka toimivat ensisijaisesti kokonaisina, elämänkokemusta ja historiaa omaavina ihmisinä ja vasta sen jälkeen, jos ollenkaan, virkamiehinä.

Vaikka ihmisyys on ensisijaista ja opettajakoulutuksessa ei opi elämää, on ilahduttavaa, että Vuorelan mielestä opettaja-nimitystä pitäisi saada käyttää vain asianmukaisen koulutuksen saaneet opettajat. Nykyään kun kaikenlainen ohjaaminen, säätäminen ja power point-esitelmän pitäminen tuntuu oikeuttavan opettajan titteliin. Ei ihme, jos arvostus opettajan työtä kohtaan rapautuu niin, että sitä eivät arvosta kohta opettajat itsekään.

Kaiken kaikkiaan Vuorelan kirja on antoisa ja ajatuksia herättävä lukukokemus. Vuorela ei pyri olemaan viileä ja katselemaan koulumaailmaa ja nuoren elämää yleisellä tasolla, vaan teos on rehellisesti yhden ihmisen kokemuksiin nojaava pohdinta. Suosittelen.

Minna Vähämäki

Katselukerrat: 60

Kommentti

Sinun tulee olla Verkkopedagogiikka:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Verkkopedagogiikka

Pedagoginen täydennyskoulutus

Pedagogisen täydennyskoulutuksen Oppiminen ja opettaminen muuttuvissa ympäristöissä (OOMY) lukuvuoden 2011-2012 pääteemoina ovat verkko vaikuttamisen välineenä sekä koulun ja opettajuuden muuttuminen.

Osallistu yksittäisiin pajoihin tai suorita koulutuskokonaisuus (4-16 ov / 6-24 op), joka tukee kehittymistäsi työssäsi.

Ilmoittaudu mukaan tai kysy lisää!

Lue lisää koulutusohjelmasta!


Tapahtumat

Merkki

Lataa...

Oppaita ja opastusta välineisiin Mediapajasta

Halutko syventää teknistä osaamistasi? Otavassa on valittavana monia oppimispolkuja sosiaalisen median tiedottajakurssista aina audiovisuaalisen alan ammattitutkintoon saakka. Käytännössä ilmoittaudut yhdelle kurssille mutta voit poimia sisältöjä tarpeittesi mukaan.

Tutustu Mediapajaan!

Muut pajat

Muut pajat

Verkkopedagogiikan foorumi

SOMETU

Mediakasvatus.tv

© 2019   Created by Jukka Tikkanen.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot