Verkkopedagogiikka

Opetushenkilöstön kompetenssit ja tulevaisuuden oppimisverkostot

Kasvatustieteellinen väitöskirja kestävän kehityksen arjesta

Arto Salosen väitöskirja

Kestävä kehitys globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnan haasteena

tarkastetaan Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 12. 11. 2010 klo 12 (vastaväittäjänä professori Mauri Åhlberg)

http://www.doria.fi/handle/10024/63980

Tässä väitökirjan astrakti:

Nykyinen globaali talous ja politiikka sallivat elämän perustana olevien ekosysteemeiden tuhoutumisen ja ihmisten välisen eriarvoisuuden. Kehityksen mukanaan tuomista hyödyistä nauttii kattavasti viidesosa
maailman ihmisistä enemmistön jäädessä kehityksestä osattomaksi tai sen maksumiehiksi. Eriarvoisuus on kasvussa Suomessakin. Yksilökeskeinen kulutuskulttuuri muodostaa uhan ekologiselle, taloudelliselle ja
sosiaaliselle kestävyydelle. Se on väestönkasvun kanssa keskeisin hyvinvointiin liittyvä pitkän aikavälin haaste. Suomalainen läpimaterialisoitunut arki vie huomiota hyvinvoinnin kestävän perustan muodostavalta henkisten tarpeiden tyydyttymiseltä. Ihmisten käyttäytymisen muutos ja yhteiskuntien siirtyminen kestävyysajattelun
mukaiseen arkeen on välttämätöntä.

Tässä väitöstutkimuksessa määriteltiin kansainvälisen nykykäsityksen mukainen kestävän kehityksen konsepti ja analysoitiin kestävän kehityksen mukaista ihmisen arjen rakentumista ja sen vaihtelua eri ryhmien välillä. Kestävän kehityksen mukaisen arjen rakentumisen esteitä ja mahdollisuuksia analysoitiin määrällisin ja laadullisin menetelmin 210 eteläsuomalaisen 18-40 vuotiaan asennoitumisen ja käyttäytymisen osalta. Tulosten perusteella kestävän kehityksen mukainen asennoituminen oli yleistä ja yhteneväistä, mutta myönteisestä asennoitumisesta huolimatta siitä ei aina seurannut kestävän kehityksen mukaista käyttäytymistä.

Kestävän kehityksen mukaisen arkisen käyttäytymisen esteistä merkittävimmät olivat korkeat kustannukset, tiedon puute ja kiire. Kestävän kehityksen edistämisessä merkityksellisimpänä tekijänä pidettiin yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys jäsentyi tutkittavien ajattelussa osaksi terveyttä. Yhteisöllisyyden vaalimista häiritsi kiire. Helsinkiläisten elämäntapa rakentui periaatteiltaan kestävämmälle pohjalle kuin ympäröivissä kunnissa asuvien erityisesti materian kierrosta huolehtimisen ja omistamisen vähämerkityksellisyyden vuoksi.

Ravintopyramidissa alhaalla olevan kasvisruoan suosiminen osoittautui todelliseksi mahdollisuudeksi nykyistä kestävämpiin elämäntapoihin siirryttäessä. Käyttäytymisen ristiriitaisuus ilmeni edistyksellisten kuluttajien ollessa samalla terveytensä riskeeraajia ja postmaterialistisesti käyttäytyvien ohittaessa sosiaalisen vastuun
kysymykset. Järjestöaktiivisuus oli yhteydessä ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden vaalimiseen kokonaisuutena. Kansalaisjärjestöjen merkitys on huomattava ihmisten väliseen globaalivastuuseen kasvamisessa.

Globaalissa ajassa on oleellista oikeudenmukaisuusyhteisön laajentaminen kaikkiin niihin ihmisiin, joihin arkinen käyttäytymisemme on kansainvälisen tuotannon ja palvelujen vuoksi epäsuorassa tai suorassa yhteydessä. Ihmisten välisen vastuun lisäksi on oleellista kasvaa vastuuseen myös ei-inhimillisestä todellisuudesta, josta ihminen on täysin riippuvainen esimerkiksi ravintonsa ja hengitettävän ilman suhteen. Planetaarinen vastuu edustaa globaalivastuuta laajempaa eettistä huolenpidon piiriä kattaen inhimillisen todellisuuden lisäksi ei-inhimillisen todellisuuden kuten eläimet, kasvit ja elottoman luonnon. Planetaarinen vastuu on haaste ihmiskeskeiselle maailmankuvalle, mutta luo edellytykset kestävälle taloudelliselle toiminnalle ja monimuotoisen elämän säilymiselle planeetallamme.

Kulutuskeskeisessä hyvinvointiyhteiskunnassa kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden ja palvelujen korkeat kustannukset muodostavat merkittävimmän esteen kestävän kehityksen mukaisten elämäntyylien rakentumiselle. Siirtymistä nopeuttaisivat sellaiset ohjauskeinot, joiden avulla kestävän kehityksen mukaiset arkiset valinnat olisivat kansalaisille kustannuksiltaan edullisimpia vaihtoehtoja. Ohjauskeinojen käyttöä puoltaa myös se, että myönteisestä asennoitumisesta ei aina seuraa asenteen mukaista käyttäytymistä.

Katselukerrat: 119

Kommentti

Sinun tulee olla Verkkopedagogiikka:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Verkkopedagogiikka

Pedagoginen täydennyskoulutus

Pedagogisen täydennyskoulutuksen Oppiminen ja opettaminen muuttuvissa ympäristöissä (OOMY) lukuvuoden 2011-2012 pääteemoina ovat verkko vaikuttamisen välineenä sekä koulun ja opettajuuden muuttuminen.

Osallistu yksittäisiin pajoihin tai suorita koulutuskokonaisuus (4-16 ov / 6-24 op), joka tukee kehittymistäsi työssäsi.

Ilmoittaudu mukaan tai kysy lisää!

Lue lisää koulutusohjelmasta!


Tapahtumat

Merkki

Lataa...

Oppaita ja opastusta välineisiin Mediapajasta

Halutko syventää teknistä osaamistasi? Otavassa on valittavana monia oppimispolkuja sosiaalisen median tiedottajakurssista aina audiovisuaalisen alan ammattitutkintoon saakka. Käytännössä ilmoittaudut yhdelle kurssille mutta voit poimia sisältöjä tarpeittesi mukaan.

Tutustu Mediapajaan!

Muut pajat

Muut pajat

Verkkopedagogiikan foorumi

SOMETU

Mediakasvatus.tv

© 2019   Created by Jukka Tikkanen.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot