Verkkopedagogiikka

Opetushenkilöstön kompetenssit ja tulevaisuuden oppimisverkostot

Ilmiön osallistava (linkki vie luomaani aika ja energia-keskusteluun) ja sitouttava voima on usein omakohtainen kokemus ja sitä seurannut elämys ja emootio. Kun siihen liittyy tarina ja riittävän voimakas kontrasti arkiseen aherrukseen, se motivoi. Kun kokemus on jaettu, se antaa yhteisen käsityksen ilmiön merkitysyhteyksistä. Siitä, mitä se on merkinnyt itselle tai ympäristölle. Sellainen oli maaliskuun koko maailmaa koskettava Japanin maanjäristys. Harvoin fysiikan opettajalle  hoituu niin sitouttavaa ja tunteisiin vetoavaa tutkimuskohdettä, kuin tsunami oli. Se on kuin suoraan kokemusta käsittelevästä metodikirjasta. Siitä riittää evästä ilmiöön ja kaikille tieteenaloille autenttisena todellisen elämän ilmiönä.

 

Se sisältää luonnontieteellisiä, sosiaalisia, maantieteellisia, filosofisia ja mitä kaikkea toisiinsa liittyvää, joita voidaan perata oppimisen lautaselle. Käyttääkseni vähän nolosti japanilaisten kalastajien tai maailman suurimman levätuottajamaan hätää metaforana.

Tsunami on lahja ohjaajalle, koska se sisältää  niin monta langanpäätä, tarjoumaa, joita voidaan tarjota kerittäväksi. Useimpien lankojen päät ovat sekaantunut muihin lankoihin.  Se voidaan antaa keskusteltavaksi ja ohjaaja voi sitouttamalla itsensä keskusteluun luottaa siihen, että osallistujat paneutuvat oman tietonsa varassa niihin asioihin, jotka ovat kiinnostavia. Toisten kiinnostusten kohteet lomittuvat sopivasti yhteisen kontekstin takia omaan ja ryhmästä tulee yhteistä tavoitetta kohti pyrkivä asiantuntijayhteisö.

Jakamisesta syntyvät tutkimuskysymykset ja niistä työskentelyteoriat, joihin lähdetään etsimään vastauksia. Yksin tai ryhmässä. Kaikki jaetaan foorumilla ja tiedonhankinta tuottaa lisää kysymyksiä.

 

Pian rinnalle voidaan tuoda yhteisiä tuotoksia, jotka lepäävät tuotetun tiedon  varassa. Jos ajatellaan liittää vaikkapa maantieto, fysiikka, biologia, äidinkieli ja vaikkapa uskonto tai filosofia, Opettaja voi ehdottaa jollekin ryhmälle vaikkapa seuraavaa:

 

Valitkaa henkilö(t) joiden kohtalo on teistä kertomisen arvoinen ja liittäkää henkilöiden kohtalot käytyyn tutkimukseen. Kirjoittakaa henkilöistä tarinoita ja yhteinen tarina, johon liitätte esimerkiksi puhelinkeskusteluja tai esim skypekeskustelun liittyen luomaanne yhteiseen tarinaan. Jos opiskelette etänä, tehkää tarina ja käsitkirjoitukset esim google docsiin tai Etherpadiin. Käykää keskustelu etänä ja äänittäkää se skypeen liittyvällä äänitysvälineellä tai esim  audioboon avulla. Liittäkää keskustelu(t) luomaanne tarinaan ja liittäkää tarina äänityslinkkeineen foorumille. Käydään yhteinen keskustelu koko ryhmän kesken.

 


Tarinoita voidaan ryydittää vaikkapa googlen valokuvilla henkilöiden asuinseuduilta. Ja vaikkapa liittämällä esimerkiksi karttalinkit tarinaan. Keskustelussa esiin nostetut ydinvoimaan liittyvät henkilöt pohtivat ehkä säteilyä, maankuoren liikkumista ja siihen liittyviä asioita. Sähköntuotantoa, meriveden ominaisuuksia, veden ominaisuuksia.  Yhteisenä tavoitteena on löytää asioita, jotka liittyvät asioihin, joita olisi ehkä voitu tehdä paremmin. On opettajan luovuudesta kiinni, miten hän keskustelun aikana kysymyksensä asettaa.  Eräs kysymys, jonka uskoisin tulevan tarinassa  esiin on japanilaisten suhtautuminen asioihin.  Ohjaaja voi tiedonhankintavaiheessa fasilitoida tuoden lehtilinkkejä. Tarinaan voidaan upottaa fiktiivisiä tai todellisia lehtiuutisia tai radiouutisia. Pitkään yhdessä toiminut ryhmä kysyy itse kysymyksensä.

 

Uskoisin tämän ohjaustekstin lukijan jo mielessään keksineen useita esimerkkejä, joilla oppijat osallistetaan.  Tästä puhun, kun kehoitan löytämään ilmiöoppimiseen kontekstin, joka osallistaa yhteiseen sosiaaliseen toimintaan ja tuottaa sivutuotteena oppimista. Tämä on vain yksi esimerkki tuotoksesta. Kaikkia ei kiinnosta fiktiivinen kirjoittaminen. Joitan voi kiinnostaa kirjoittaa yhdessä kansainväliselle ydinkomissiolle lausunto. Toiset ehkä haluavat suunnitella Suomeen katastrofiharjoituksen teemalla, mitä opimme Japanista.

Tämmöistä. Jatketaan.

Katselukerrat: 108

Kommentti

Sinun tulee olla Verkkopedagogiikka:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Verkkopedagogiikka

Pedagoginen täydennyskoulutus

Pedagogisen täydennyskoulutuksen Oppiminen ja opettaminen muuttuvissa ympäristöissä (OOMY) lukuvuoden 2011-2012 pääteemoina ovat verkko vaikuttamisen välineenä sekä koulun ja opettajuuden muuttuminen.

Osallistu yksittäisiin pajoihin tai suorita koulutuskokonaisuus (4-16 ov / 6-24 op), joka tukee kehittymistäsi työssäsi.

Ilmoittaudu mukaan tai kysy lisää!

Lue lisää koulutusohjelmasta!


Tapahtumat

Merkki

Lataa...

Oppaita ja opastusta välineisiin Mediapajasta

Halutko syventää teknistä osaamistasi? Otavassa on valittavana monia oppimispolkuja sosiaalisen median tiedottajakurssista aina audiovisuaalisen alan ammattitutkintoon saakka. Käytännössä ilmoittaudut yhdelle kurssille mutta voit poimia sisältöjä tarpeittesi mukaan.

Tutustu Mediapajaan!

Muut pajat

Muut pajat

Verkkopedagogiikan foorumi

SOMETU

Mediakasvatus.tv

© 2019   Created by Jukka Tikkanen.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot